Taas nousevat menneisyyden haamut tuolta jostakin. Kaikki alkoi Facebookista, ystäväni jakamasta päivityksestä.
Hänen ystävänsä oli poistunut Kansallisbaletin yleisöstä, koska:
”En halunnut osallistua yhteiseen kiusaamishetkeen”
(lainaus:https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005930463.html?fbclid=IwAR2OalEevHtwh5Ikom6KCBSi7P_fODB3eWI53Rd8QFm_6nRIk6uuzQzPQkA / Ani Kellomäki)
Oman kokemukseni mukaan meidän yhteiskunta suojelee kiusaajia. Sosiaalinen turva ja piilopaikka myönnetään kiusaajalle, henkisen tai fyysisen väkivallan tekijälle.
Minulla on kokemuksia omakohtaisesta, vuosia kestäneestä hekisestä pahoinpitelystä, jonka tekijänä oli lauma ihmisiä. Sen lisäksi on kokemuksia kun omaa lastani on kiusattu, niin aikuiset kuin lapset.
Kiusatuksi tulemisen perintö on minua aiheena kiinnostava ja tuttu, sillä ensisijaisesti pohdin: mitä minä olen tehnyt väärin.
Minulla on kiusatun rikkinäinen ja epävarma mieli. Minä olen uhrikäyttäytyjä ja nykyisin yhä uhriudun helposti. En voi muuttaa historiaani, mutta voin tietoisesti ja aktiivisesti torjua väkivaltaa, joka kohdistuu itseeni, lähipiiriin tai ylipäätään muihin.
Haaste on vaikea.
Olin todistaja tilanteessa, jossa poikalauma esti yhden pojan pääsyn Prismaan. Ohikulkevat aikuiset eivät reagoineet millään tavalla altavastaajaan, vaan henkinen väkivalta sai jatkua. Välinpitämättömyys on hyväksyntää.
Seurasin hetken, nousin autostani. Huusin: "Hei, mitä siellä tapahtuu" ja se riitti hajottamaan lauman.
Taiteen keinoilla voidaa nauraa kaikille ja kaikelle koska se on taidetta. Näin baletissakin voidaan esittää läski,laiska ja tyhmä nainen, luultavasti myös ikisinkku( koska kuka nyt läskin haluaisi?) osana lasten satua ja ihanteita.
Tapakasvatus on perseellään, jos yleisössä saadaan vapaasti nauraa aikuisen luvalla läskille, laiskalle ja tyhmälle naiselle. Ja tietenkin läski nainen on kaikkea tätä!
Tuorein ja virallisesti hauskin läski on Taika- Pasi. Hänkin tyhmä ja laiska reppana. Onneksi me saamme kuitenkin nauraa hänelle ja hänen kaltaisilleen.
Muita kansan hauskoja läskejä saa etsiä koomikkojen puolelta. Yksi suosituimmista Sami H.
Tanhupallon voitto kirvoitti aikuiset huolestumaan lapsista: Lapsille LÄSKI roolimalli.
Näillä hauskoilla läskeillä annetaan lupa nauraa läskelle, annetaan miellikuva tyhmästä, laiskasta, ahneesta ja säälittävästä ihmisrauniosta.
Yksi haukkumasana on muuten läski. Laihenliini, hoikkeliini, ne ovat kehuja ulkonäöstä.
Olet mitä syöt on ihana ohjelma, jonka alleviivaa sitä, että läski johtuu sinusta itsestäsi.
Minäpä kerron :
2000 luvun alussa laihdutin painonvartijoissa ja olin jo lähellä ihanne painoani. Rasvattomuuden takia hormonitasapainoni kärsi, mutta en sitä silloin ymmärtänyt.
Raskauden jälkeen kehoni oli sekaisin. Lasta ei kuulunut ja sitten keskenmenojen jälkeen painoni nousi 10 kiloa muutamassa viikossa. Olin huolissani terveydestäni. Lääkäri sanoi että se on oma vikani, koska olen syönyt suruun.
Toinen lääkäri sanoi, että keskenmenot ovat oma syyni koska olen läski. Kukaan ei uskonut tai auttanut minua kun kerroin miten kehoni on muuttunut. Kaiken syynä olin minä itse.
Olen kokeillut Cambridgekuuria ja laihduin yli kymmenen kiloa, vain siksi että kilpirauhaseni lakkasivat toimimasta.
En enää ikinä laihduta.
Laihdutukset ovat tehneet kehostani epäterveen ja epätasapainoisen.
Tätänykyä syön ainoastaan terveellisesti.Jos se ei muuta kehoni koostumusta, olkoot niin.
Minun kuppini on täynnä niistä ihmisistä jotka ottavat oikeudekseen puhua läskeistä pahaa, tuomita, pilkata ja olettaa. Ukomuodon perusteella, kukaan ei voi päätellä kenestäkään mitään.
Ei edes Pippa Laukka. Hänelle muuten tiedoksi, minun kakkani ei kellu.
Niin kauan kuin muistan on muilla ollut oikeus kommetoida läskeäni, ulkonäköäni ja olomuotoani.
Se on kuin hauska letkautus jonka minulle, hilpeälle, läskille, laiskalle, ahneelle ja tyhmälle naiselle voi sanoa.
Minua voidaan kommentoida hyvin monilla eri tavoilla, ihan noin vain, koska enhän minä koskaan suutu.
Yksi mieleenjääneistä kommenteista on:
Sulla on niin nätit kasvot, ettei haittaa vaikka oletkin lihava.
Olen varmaankin jonkun ihmisen mielestä surullinen jankuttaja, joka ei koskaan pääse yli aiheesta: Ai sua on kiusattu, no mitä sitten, niin kaikkia joskus.
En tarkastele kiusaamista ainoastaan omasta näkökulmastani, vaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Vaikuttaa siltä, että henkinen väkivalta hyväksytään meidän kulttuurissamme, osana "kovaa elämää".
Kiva koulu-hanke on kuin tuuleen huutaisi. Ainakin meidän perheessä se on ollut hyttysen pierua kohta kolme vuotta.
Ainut asia joka on muuttunut on oma suhtautumiseni. Nykyään sanon: älä aloita mitään, saat antaa takaisin niin lujaa, että jää viimeiseksi, minut saa kutsua kouluun jälkipyykkiä varten.
Koenko olevani epäonnistunut äiti, kun tämä on viimeinen keino? Oikeastaan en. Olen ainoastaan harmissani että olen opettanut lapselleni moraalia ja kiltteyttä. Miten olinkaan niin tollo! Kiltteys on pahinta mitä lapselle voi opettaa.
Lopetan kirjoitukseni erään lapsen kommenttin: "Tovottavsti open sormi palaa kuumaliimassa".